Konsepti
Monille matkan varrella tapaamilleni visuaalinen ilmaisu on tarkoittanut lähinnä koristelua.
Olkoonkin, että estetiikka on läsnä kaikkialla ja koko ajan, ajatus kuorrutuksesta kakun päällä perustuu kuitenkin väärinymmärrykseen. Monetkaan eivät arjessa rassaa päätään konseptuaalisuuden vaatimuksella, mutta “mikä ei kuulu joukkoon” on yleensä havainnollistanut ainakin perusteet.
K-sana on myös ainaisessa epäsuosiossa opiskelijoiden keskuudessa, jotka (luonnostaan) haluavat pääsääntöisesti ilmaista itseään visuaalisella työllään, ilman “rajoituksia.”
Tämä ajattelu on poikinut paljon tahatonta huumoria kun on törmätty kysymykseen, “miten piirretään (täytä viivalle) ?”
“Niinkuin vaikka, miten piirretään improvisaatio..?”
Luennolla kysyttyä: Miten piirretään banaani? Alku on helppoa, banaani kuorineen, banaani kuorittuna, banaani puolitettuna, raaka banaani, ylikypsä banaani.
Mutta: Miten piirretään herkullinen banaani?
Miten piirretään idea? Miten kuvitetaan se, mitä ei voi piirtää tai maalata? Miltä näyttää abstrakti, ja miten siitä kaikesta vielä syntyisi kokonaisuus?
Improvisaatio. “Kohti vaaraa.” Jokainen moka on mahdollisuus viedä tarina uuteen, ennaltanäkemättömään suuntaan. Pohtiessani samaa problematiikkaa jolla olin opiskelijoita kiusannut, tulin lopputulokseen “oli mitä oli, niin ainakin se on vino!” Opiskelijoille selitettynä tietysti käytin sanaa Art Deco.
Kun vaan jaksaa uskoa itseensä, yleensä ennen pitkää päätyy tilanteeseen, jossa edes neliön muoto ei estä saamasta ideaa vinoon…
Abstraktio
Aiheesta enemmän sivulla “kuvastot”; tosin visuaalisen viestijän toimenkuvaa ei määrittele juurikaan se, miten kuvataan konkreettisia asioita, vaan miten kuvataan abstrakteja.
Kaikki tietävät mitä tarkoittaa isänmaallisuus, sotilaallisuus, maanpuolustushenkisyys, arvokkuus.
Esim. pääsykoetehtävissä usein pyydetään piirtämään jotakin abstraktia. Kun en opiskejoilta odota mitä itse en tekisi, tässä näkemyksiäni noista edellämainituista.
kimmo.markkanen@gmail.com - 040 539 1439 