Käsityötä.
Sen digitaalisen viestikapulan heittäminen on lopulta vain käsityötä.

Väline muokkaa viestiä.

Ensin on yleensä sanottavaa. Se kääntyy tekstiksi, kuviksi, väreiksi, videokuvaksi ja piirroksiksi.

Sen jälkeen tarvitaan vain kanava.

Tehtävä 1: Sanottavan on näytettävä kanavalta, mutta sisältö ei saa muuttua.

Tunnistettavauus

Se ei ole aivan sama kuin tunnettavuus, mutta kyllä siitä hyötyä yleensä on.

Maailmassa jossa media vaihtuu jopa kesken artikkelin lukemisen, on syytä huolehtia, että lukija, katsoja, kuuntelija – yleisö – ei eksy perusasian ääreltä.

Paperin kuolema ja ylösnousemus

Aina siitä saakka, kun sama viesti siirrettiin aina siihen seuraavaan mediaan – puhuttu-kirjoitettu-painettu-kuvitettu-nykypäivä – on puhuttu aina sen edellisen median kuolemasta. Kukaan ei lukisi enää lehtiä, kaikki katsovat vaan TV:tä.

Tiedämme nykyään, miten kävi.

Kuvan kieli (anteeksi mikä?)

Ajattomuus. Samassa kuvassa sekä nykyaika, tulevaisuus sekä menneisyys. Kellon kuvaa ei saa käyttää. Viestin täytyy pysyä samana, yhtenäisenä, samaan aikaan sekä ajattomana että ajankohtaisena.

Graafikon ammatti on aika lailla sama kuin kielenkääntäjän. Kieli, jolle käännetään on vain erilainen.

Omakuva (Face in Mars)

Työnsä kannattaa ottaa vakavissaan (ammattilaisen tyyliin) mutta toisaalta jos asiayhteys sallii tehdä oman kuvansa veistettynä marmorista, tonttuhattu päässä hautautuneena Marsin hiekkaan, miksi ei tekisi niin..? 

Kuvan alkuperäinen nimi oli “Digitaalinen riihitonttu.”

Valittu tyyli

Onko kuva tai teksti olemassa jos sillä ei ole katsojaa tai muuta vastaanottajaa? Niinkuin se kuuluisa metsässä kaatuva yksinäinen puu. Varmaankin. Mutta entä jos katsoja tai vastaanottaja ei ymmärrä missä mennään?

Tässä työssä joutuu olemaan kameleontin roolissa, ja se ON ammatinvalintakysymys.

58 Cadillac

Joku sanoi joskus, että kuvassa on “hieno auto.”

Visuaalinen ammattilainen joutuu hyväksymään, että jos *kokonaisuus* ei palvele tarkoitustaan, viesti ei mene perille, ylläolevalla ei ole merkitystä. Kyseessä on nimittäin palveluammatti.

Perinteikkäästi dynaaminen

Perinteinen. Ajan patinoima. Ajaton. Dynaaminen. Visuaalisesti vahva. Esteettisesti kutsuva. Narratologisesti… No, okei.

Vertaa että nyökyttelet katsastuskonttorissa kun joku kertoo mitä Nissanissa on vikana. Eihän sitä monikaan ymmärrä, mutta juuri sen takia jonkun ammattina on ymmärtää.

Jotta ne muut saavat nauttia kyydistä.

Visuaalinen ilme

Logo/liikemerkki, niiden yhdistelmä, brändivärit, graafinen ohjeisto, käyttötavat ja -ympäristö…
Ne kannattaa suunnitella niin, että kun ne vakiintuvat, ne myös pysyvät. Ainakaan niitä ei voi liikaa kerralla muuttaa.

Kokonaisviestintä

Kyse on keskustelusta, vuorovaikutuksesta ja narratiivista. Ei vain se, mitä tai minkälaista palvelua tarjoat ja toteutat, vaan myös mitä siitä viestit ja mitä *muut* siitä puhuvat.

Ja puhetta riittää nykyään enemmän kuin koskaan.

Harva kansi sisältä kaunis.

Ensin täytyy olla yleisö. Sen jälkeen yleisön mielenkiinto on herätettävä. Vasta sitten voi syventyminen alkaa.

Ja kannattaa muistaa: Ensivaikutelman voi tehdä vain kerran..!

Omat mieltymykset

Ammattilainen tekee työkseen sitä, missä on hyvä, ja harrastaa sitä, mikä herättää intohimoja.

Joskus, mutta vain joskus, ne menevät yksiin.

Venyvät käsitteet

Taiteilija tai “graafikko” lienevät sanoja joista monilla on käsitys, mutta jos pyydät kuvailemaan mitä kaikkea tällainen ammattilainen vuonna 2023 tekee, kannattaa ehkä varata aikaa.

Kenties muistiinpanovälineet.

“Wobo”; alkuperäinen konsepti Larissa Saloranta

Terveisiä viestinviejälle.

Tee viestin muotoiluhetkestä itsesi näköinen, ja lopputuloksesta yleisön näköinen.

Ei tähän oikeastaan muuta liity.